Kahdeksan jäätelöbaaria Gijónissa. Kahdeksan vaniljajäätelörasiaa, jotka ostettiin samana päivänä ja maisteltiin sokkona katsomatta väriä ja ottamatta rakennetta huomioon. Tulos: vain kaksi maistui oikeasti vaniljalta. Tässä on video ja tässä se, mitä opimme matkan varrella.
Miksi aito vanilja on kallis
Vaniljaa ei valmisteta tehtaassa: se syntyy kukasta, joka aukeaa vain kerran vuodessa. Se vaatii kärsivällisyyttä, hyvin tietynlaisen ilmaston ja taitavat kädet, jotka pölyttävät kukat yksi kerrallaan, ja siksi se on yksi maailman kalleimmista ainesosista. Koosta riippuen vaniljatangon saa alkaen 1 € kappale.
Yksi euro. Se luku antaa merkityksen koko videolle: kysymys ei ole siitä, onko jäätelöbaarilla varaa oikeaan vaniljaan, vaan siitä, kuinka moni on valmis sijoittamaan tuon euron litraa kohden sen jäätelön pääainesosaan, jota se mainostaa kyltissään.
Koska heti kun taikasana ilmestyy, ilmestyy myös kaikki muu: vaniljajauhe, vaniljatahna, valmiit jäätelöpohjat. Joskus se näkyy etiketissä aromina. Joskus ei sitäkään.
Miten maistelu tehtiin
Kävimme kahdeksassa Gijónin tunnetuimmassa jäätelöbaarissa. Kaikki mainostavat vaniljaa kylteissään. Emme kerro, mitkä ne ovat, koska tarkoitus ei ole osoittaa ketään sormella: haluamme näyttää, mitä tarjolla on.
- Sokkona. Jokainen rasia sekoitettiin ennen maistamista, jotta väri ei vaikuttaisi. Hyvin keltainen jäätelö vaikuttaa vaniljaisemmalta, vaikka ei välttämättä olekaan.
- Rakennetta arvioimatta. Kahdeksaa näytettä käsiteltiin tarkoituksella huonosti: ne kuljetettiin ja pakastettiin −18 °C:ssa. Tällaisen kohtelun jälkeen rakenteen arviointi ei olisi ollut reilua kenellekään.
- Sisäpiiriläisen kanssa. Näytteiden joukkoon livautettiin rasia kotitekoista vaniljajäätelöä, jotta maistelussa olisi tuttu vertailukohta.
Se, mikä tuli
Kahdeksasta vain kaksi maistui vaniljalta. Useampi maistui leche merengadalta (kanelilla ja sitruunalla maustettu maitojuoma) – hyvä maku, mutta ei se, mitä kyltissä luki –, yksi maistui oudosti alkoholilta ja yksi ei maistunut kerta kaikkiaan miltään.
Soluttautuja tunnistettiin heti, mikä ei ole kovin suuri ansio, kun samaa reseptiä on tehnyt vuosia. Ja jäljelle jäi epämukava johtopäätös: paras niistä, jotka ei oli vaniljaa, osoittautui ravintola-alan valmispohjaksi, jota käytetään sellaisenaan.
Yksityiskohta, joka paljastaa sen: pilkut
Tässä on se, mitä voit itse soveltaa, kun seuraavan kerran seisot vitriinin edessä. Kaikissa niissä jäätelöissä oli tummia pilkkuja, sitä pientä täplää, jonka yhdistämme raavittuun vaniljatankoon. Mutta kun ne asetettiin vierekkäin, oli täysin selvää, että eivät ole samoja pilkkuja: aidon vaniljan siemenet näyttävät erilaisilta, ovat erikokoisia ja jakautuvat eri tavalla.
Se, että näkyy pilkkuja, ei tarkoita, että mukana on vaniljaa. Se tarkoittaa korkeintaan sitä, että joku on halunnut sen näyttävän siltä.
Ja sitten, mitä minä teen?
Terveellisintä on lakata luottamasta kylttiin ja väriin ja aloittaa tuoksusta ja mausta: aito vanilja on kukkainen ja pitkäkestoinen, ei pelkästään makea. Ja jos haluat lakata olemasta riippuvainen siitä, mitä sinulle myydään, paras ratkaisu on tehdä jäätelö itse, mikä on lisäksi edullisempaa kuin luulisi, kun käytät koko vaniljatangon.
Ja jos haluat ymmärtää, mistä hinta syntyy ja miksi hyvä vanilja maksaa sen mitä maksaa, kannattaa lukea, miten sitä viljellään ja käsitellään. Kertojana on henkilö, joka on käynyt Madagaskarilla hakemassa sitä jo neljätoista vuotta.
Tämä video on parodia, mutta sen tavoite on hyvin vakava: että kuluttaja tietää, mitä hänelle myydään, ja että ne, jotka osaavat tehdä hyvin, innostuvat tekemään hyvin.
